Tilkkuvuotemme alkoi mukavasti Pirkon luona. Löysimme hyvin perille keskelle lumista maalaismaisemaa. Vieläkin on mukava muistella niitä hauskoja juttuja ja ennen kaikkea Pirkon puuhakkuutta ja niitä herkkuja, mitä söimme ilolla ja innolla. Minäkin olin varustautunut tapaamisemme ottamalla mukaan uuden kauniin työlaukkuni, jonka kankaassa (sain siskoltani joululahjaksi) kuteena on käytetty vhs-nauhaa, mutta loimi on puuvillaa. Lisäksi mukanani oli keskeneräinen vhs-käsilaukkuni, jota virkkasin. Laukussa on riittävästi kiiltoa ja aionkin ottaa sen tilkkupäivien iltajuhlaan  Tampereelle nääs.

Paukkulakodin tapaamiseemme moni oli tehnyt työtä käskettyä ja tuonut mukanaan kaitaletilkkublokkeja, joista teemme loppuvuoden arpapeiton ja ehkä muitakin arpavoittoja. Ensi kerralla jatkamme suunnitelua. Paukkulakodille lahjoitettavan seinätekstiilin kankaiden oston päätimme siirtää Tampereen tilkkupäivien kangaskauppiaiden kannatukseksi, koska hyvästä valikoimasta saamme varmaankin kaiken tarvitsemamme. Mallin suunnittelu kaipaa vielä tarkennusta. Kiltalaisillamme oli mukana keskeneräisiä isoja töitä, joita ihastelimme ja ihmettelimme. Onko joillakin viikossa enemmän päiviä kuin muilla, kun tulosta syntyy jatkuvasti?  Hyvää ystävänpäivää toivottaa Mirja